Facebook
Logo [Forssan Mykkäelokuvafestivaalit 2019]

Kari Glödstaf

 
 

Blogi

11.05.2018

Kohti syksyä III


KOHTI SYKSYÄ III,  Propaganda mykkäelokuvissa

 ”Minua ei kyllä kiinnosta pätkääkään katsoa vanhoja neuvostoliittolaisia elokuvia. Ne ovat niin propagandalla kyllästettyjä, että…”

Tuttu lausahdus useammankin tuntemani elokuvaharrastajan suusta. Kommunistista ilosanomaa ja itänaapurimme oloja ylistävät elokuvat karkottavat valtaosan katsojista ennen kuin alkutekstit ehtivät edes ilmestyä ruudulle. Jollain tapaa se on ymmärrettävää, sillä onhan totuuden julki tultua noiden elokuvien sisältö vähintäänkin arveluttavaa, monin paikoin hupaisaakin, mutta myös traagista: työläisten paratiisi kun oli kaikkea muuta kuin ulkomaailmalle annetun kuvan kaltainen.

 Siitä huolimatta olisi mukavaa kuulla hieman enemmän perusteluja, ovathan elokuvat olleet tärkeä propagandan väline aina. Tämän voi jokainen todeta ohjelmistostamme. Viime kuussa käsittelemäni Civilizationin vastakohtana esitämme kaksi amerikkalaista, häikäilemättömän julmaa sotaan kutsua: Irvin Willatin ohjaama Behind the Door ja Winsor McCayn  The Sinking of Lusitania. Molemmat ovat puhuttaneet katsojia lähes sadan vuoden ajan.

 Behind the Door  on aina ollut yksi pahamaineisimmista mykkäelokuvista ja sen paluu parrasvaloihin San Franciscossa ja Pordenonessa 2016 sai aikaan melkeinpä enemmän puheensorinaa kuin Ohukaisen ja Paksukaisen The Battle of the Centuryn kadonneen kuvamateriaalin löytyminen. Eikä ihme, sillä Willatin teos on häikäilemätön molemminpuolisessa julmuudessaan: se kuvaa saksalaiset alhaisina petoina, mutta ei säästele amerikkalaista päähenkilöäkään, jonka kostonhimo hätkähdyttää edelleen. Elokuvan dramaattisuutta korostaa Hobart Bosworthin valinta pääosaan, koko kansan tunteman teatteri- ja elokuvanäyttelijän valinta ei ollut varmaankaan sattumaa.

 The Sinking of Lusitania käsittelee saksalaisten torpedoiman loistoristeilijän tragediaa, jossa yli 1000 matkustajaa sai surmansa. Merkittäväksi elokuvan tekee se, että kyseessä on animaatio, joita elokuvahistoriaa tuntematon ei yleensä miellä propagandavälineeksi. Lähes kaksi vuotta valmisteilla ollut kymmenminuuttinen lyhytelokuva osoittaa kuitenkin, kuinka hallitusti McCay asiansa ilmaisee. Jännittävästi esitetyssä tapahtumasarjassa selostetaan kaikki tuolloin tiedetty (tai julkisuuteen haluttu) informaatio, saksalaisten syyllisyyttä koko ajan korostaen. Teknisesti loisteliaan elokuvan loppuhuipentuma esitetään monelta eri kuvakulmalta aikajanaa venyttämällä ja viimeinen kuva lopputeksteineen jää pitkäksi aikaa mieleen.

 Propagandaa on siis ollut aina ja kaikkialla, aivan elokuvan ensimmäisistä vuosista alkaen. Ja kuten hyvin tiedämme, liikkuva kuva on erinomainen mielipiteiden muokkaaja edelleen – tässäkään suhteessa maailma ei ole kehittynyt mihinkään.

 Kari Glödstaf

 

 

 

Lipunmyynti

Infopiste ja lipunmyynti sijaitsevat teltassa Keskuskadulla Elävienkuvien teatterin yhteydessä. Sähköinen lipunmyynti toimii osoitteessa: elavienkuvienteatteri.fi. Lippuja voi ostaa myös ennakkoon Elävienkuvien teatterista.

 
login Synergia Foxy