Blogi

 

20.06.2022

Erikoisuuksia etsimässä


Olen kirjoittanut aiemminkin, kuinka vaikeaa elokuvafestivaalin järjestäminen on erityisesti silloin, kun esitettäville nimikkeille on kertynyt ikää jo useampi vuosikymmen. Vaikeaksi asiaa ei tee ohjelmistoon vaadittavien elokuvien löytäminen, vaan se, että useimmat maailmalla liikkuvista kopioista on saatavilla jo suoratoistojen tai erilaisten formaattien kautta ja se jos mikä asettaa ohjelmistonsuunnittelijat tiukan paikan eteen. 

Vaikka jokainen säestyskerta tällaisilla festivaaleilla on ainutkertainen, myös elokuvan tulee olla sellainen, ettei se ole kaikkein helpoimmin yhytettävissä. Toisaalta koko ohjelmistoa ei voi täysin rakentaa erikoisten nimikkeiden varaan, sillä silloin tapahtumasta tulee helposti liian elitistinen tai muuten vain sisäänlämpiävän oloinen. Kompromisseja on siis tehtävä. 


Tämän vuoden festivaaliohjelmistoon on valikoitunut kolme erikoisuutta, joita ei ole ihan hetkeen nähty meillä Suomessa. Toinen on ranskalaismestari René Clairin Le fantôme du Moulin-Rouge, jonka tuore restaurointi putkahti ohjelmistoon Bonnin mykkäelokuvajuhlilla vuonna 2020. Sen nähtyäni päätin, että jonain päivänä kyseinen elokuva on saatava myös Forssaan ja meitä onnistikin miltei välittömästi. Koska elokuvasta ei ole saatavana ainakaan vielä minkäänlaista fyysistä kotitallennetta, voi perjantai-illan näytöstä pitää syystäkin ainutlaatuisena. 



James Searle Dawley ei ole jäänyt elokuvahistoriaan suurena ohjaajana, mutta yhden merkkiteoksen hänkin ehti silti tuottaa. Vuonna 1910 valmistunut Frankenstein oli aiheen ensimmäinen adaptaatio ja vaikka toteutus onkin taattua aikalaistyyliä, antaa se meille oivan mahdollisuuden tuon kauden erikoistehosteiden tutkimiseen. Eikä sovi unohtaa, että hirviötä tulkitseva Charles Stanton Ogle ja tiedemiehenä nähtävä Augustus Phillips raivasivat esiintymisillään tietä Boris Karloffille, Christopher Leelle, Peter Cushingille, Robert De Nirolle ja monelle muulle aihetta myöhemmin tulkinneelle taiteilijalle. 

Vaikka nykyelokuvat ovatkin pääosin digitaalisia ja maailman arkistoista on entistä vaikeampaa ja kalliimpaa kaivaa aitoja filmikopioita, pyrimme siihenkin joka vuosi. Tänä vuonna saimme amerikkalaiselta George Eastman Museumilta 35 mm:n kopion Maurice Tourneurin Sinisestä linnusta. Ohjaajansa iätön mestariteos herää siis sananmukaisesti henkiin juuri sellaisena, kuin ranskalaismestari sen yli sata vuotta sitten loi.

 Kari Glödstaf

 

Blogia kirjoittaa
Mykkäelokuvafestivaalien
taiteellinen johtaja
Kari Glödstaf.