Blogi

 

18.07.2022

Elokuvan isät


Amerikkalaista D. W. Griffithiä on usein nimitetty ”elokuvan isäksi” ja ellei Griffithiltä ole viime vuosien aikana viety Kansakunnan synnyn aiheuttaman rasismikohun vuoksi aivan kaikkea kunniaa, on tämä nimitys edelleenkin käytössä. Eikä siinä mitään, amerikkalaiset ovat mieluusti omineet elokuvan historian merkkipaalut itselleen, vaikka edellytyksiä sille ei aina olekaan. 

Elokuva syntyi lähes yhtä aikaa Yhdysvalloissa ja Euroopassa, jossa usean eri maan keksijät kehittelivät tallentamiseen ja esittämiseen käytettäviä koneita. Voittajiksi tässä kisassa nousivat Thomas Edison ja Lumièren veljekset Louis ja Auguste, jotka kaikki esiintyvät aiheen ympärillä käytävissä keskusteluissa. Monet muut elokuvan parissa työskennelleet innovaattorit saavat sen sijaan tyytyä vähäisempään maineeseen, heidät tunnetaan oikeastaan vain aihetta tutkivien henkilöiden keskuudessa. 

Niin tärkeitä kuin kaikki edellä mainitut henkilöt ovat olleetkin, heidän yläpuolellaan – tai vähintään rinnallaan - seisoo vielä yksi tekijä. Hän on ranskalainen taikuri, teatterimaagikko ja silmänkääntötemppujen tekijä, joka toi taitonsa elokuvienkin maailmaan ja ensimmäisenä todella ymmärsi elokuvakoneen käyttömahdollisuudet. Hän oli Georges Méliès, alalle kiihkeästi heti Lumièren veljesten kuuluisan elokuvanäytännön (28.12.1895) jälkeen halunnut ja sinne englantilaisten kehittämän elokuvaprojektorin mukana myös päässyt taiteilija, jonka ansiosta elokuva alkoi nopeasti ottaa ensimmäisiä horjuvia askeleitaan sellaiseksi taidemuodoksi, jollaisena sen nykyään tunnemme. 



Méliès oli tutkimusmatkailija niin valkokankaalla kuin sen ulkopuolellakin. Samaan aikaan kun hän sijoitteli kehittämiään hahmoja milloin minnekin tutkittuun tai tutkimattomaan maailman kolkkaan, hän kehitteli erilaisia mahdollisuuksia ideoidensa toteuttamiseen. Hän väritti elokuviaan, käytti vaihtuvia lavasteita, trikkikuvia ja pienoismalleja. Sadut, fantasiat ja legendat heräsivät henkiin Mélièsin elokuvissa ja onpa elokuvahistorian kenties tunnetuin kuvakin – raketin silmäänsä saanut kuu-ukko – niin ikään Mélièsin luomus. Ei hän tätä kaikkea tehnyt tietenkään yksin, sillä elokuviensa ja liiketoimiensa kasvaessa hän palkkasi koko ajan lisää väkeä tuekseen. Elokuviensa lyövänä sydämenä hän pysyi silti aina, tyyliään muuttamattomana. 


Vaikka kaikki menikin lopulta pieleen ja Méliès menetti omaisuutensa, ei hänen perintönsä saa koskaan haalistua. Sen vuoksi olemmekin valinneet ohjelmistoomme kolme Mélièsin eri aikakauden elokuvaa, joissa saamme nähdä koko kehityskaaren hänen urastaan. Tartu siis istuimesi käsinojiin, rentoudu ja anna mielikuvituksellisten maailmojen lumota sinut kuten ne lumosivat todellisen maailman reilusti yli sata vuotta sitten.

Kari Glödstaf

 

Blogia kirjoittaa
Mykkäelokuvafestivaalien
taiteellinen johtaja
Kari Glödstaf.