Blogi

 

01.08.2022

Arkkitehdin visiot valkokankaalla


Elokuva on suoraa jatkumoa valokuvaukselle ja teatterille ja useimmat mykän kauden merkittävistä tekijöistä siirtyivätkin alalle tätä kautta. Poikkeuksiakin toki oli ja siksi voimmekin pohdiskella, millainen elokuvan maailma olisikaan, jos E. A. Dupont olisi pitäytynyt lehtimiehenä, Jean Renoir keraamikkona, Rex Ingram suorittanut loppuun kuvanveisto-opintonsa tai Aleksandr Dovženko valinnut diplomaatin uran elokuvan sijaan?

Itävaltalaissyntyinen Fritz Lang opiskeli isänsä jalanjäljissä arkkitehtuuria, mutta tunsi enemmän vetoa kuvataiteisiin. Maailmansota katkaisi nuoren miehen suunnitelmat ja nuori Lang värväytyi monen muun tulevan kollegansa tavoin rintamalle. Haavoittuminen katkaisi sodankäynnin ja toipilasaikanaan hän alkoi kirjoittaa käsikirjoituksia saksalaisen elokuvan sen aikaiselle suurmiehelle, Joe Maylle. Sodan aikana Lang tutustui tulevaan tuottajamestariin, Erich Pommeriin, jonka kanssa hän teki monia mykän kauden merkkiteoksia.

Langin ensimmäiset ohjaustyöt eivät olleet merkittäviä. Vuonna 1921 valmistunut Väsynyt kuolema muutti kaiken ja Langista tuli merkkihenkilö yhdessä yössä. Forssan Mykkäelokuvafestivaaleilla vuonna 2005 esitetty, saksalaista studiofantasiaa ja skandinaavista luonnontunnetta yhdistelevä kertomus ihmisen elämän katoavaisuudesta teki suuren vaikutuksen aikalaisiinsa ja amerikkalainen Douglas Fairbanks lainasi sen tehosteita suurelokuvaansa Bagdadin varas (1924). Seuraavana vuonna ensi-iltansa saanut Tri Mabuse – Ihmispeto todisti Langin taidot mestarillisena rikoksen kuvaajana.

Metropolis (1927, Forssa 2001) näyttäytyy useimmille Langin suurimpana mestariteoksena eikä aiheetta, onhan sen visioita kopioitu lukuisiin myöhempiin elokuviin aina Star Warsia (1977) ja Blade Runneria (1980) myöten. Harva sen sijaan puhuu Metropoliksen edeltäjästä, vuonna 1924 ensi-iltansa saaneesta Niebelungen laulusta, vaikka senkin ansiot kaikuvat iäisyyteen: Langin suurteosta katsoessa ei voi olla näkemättä sen vaikutuksia koko fantasiaelokuvagenreen Harry Pottereita (2001-2011) ja Taru Sormusten Herrasta (2001-2003) -trilogiaa myöten.

Langin kaikissa suurteoksissa on nähtävissä arkkitehdin kädenjälki. Ohjaajan tiedetään osallistuneen jokaisen osa-alueen tekoon ja juuri siksi Langin elokuvat ovatkin selkeästi hänen omia luomuksiaan. Vaikutteita on toki haettu muualtakin ja Niebelungen laulun suurissa joukkokohtauksissa onkin selkeitä yhtymäkohtia Ernst Lubitschin Madame Dubarryyn (1919, Forssa 2013) ja Faaraon vaimoon (1922, Forssa 2012), mutta muilta osin elokuva tarjoaa kaiken uutena: tulta syöksevä lohikäärme, käyttäjänsä näkymättömäksi tekevä vaate ja Brunhildin linnaa ympäröivät liekehtivät kalliot ovat edelleen vaikuttavia todisteita 1920-luvun saksalaisesta elokuvanteosta.

Eivätkä Langin visiot ehtyneet Niebelungen lauluun. Seuraavaksi valmistunutta Metropolista seurasi uusi agenttielokuva Vakoilija (1928, Forssa 2006), joka vahvisti entisestään ohjaajan mainetta rikosgenren mestarina. Viimeiseksi jääneessä mykkäelokuvassaan Nainen kuussa (1929) Lang asteli suoraan Georges Mélièsin jalanjälkiin: vaikka itävaltalaistaiturin näkemykset eivät aivan yhtä villejä olleetkaan kuin ranskalaiskollegallaan, toi elokuva paljon uutta vielä tuohon aikaan pelkkänä unelmana näyttäytyneeseen avaruusmatkailuun. Takaperin suoritettava lähtölaskenta ja kuun kiertävän raketin lentoradan määritteleminen nähtiin valkokankaalla tuolloin ensimmäistä kertaa. 

Kari Glödstaf

 

Blogia kirjoittaa
Mykkäelokuvafestivaalien
taiteellinen johtaja
Kari Glödstaf.